Sekalainen seurakunta mökkeilee

Käytiin Juhannuspäivänä avopuoliskon ja pikkuveikan kanssa vanhempien mökillä päiväreissu. Tottakai viimetipassa ennen lähtöä nappasin laukun täyteen pikkuisia ja kameran olalle. Koska mökillä löytyy paljon kivoja paikkoja kuvata nukkeja! Itikoita piisasi ja tulin ihan paukamilla kotiin mutta sain muutamia räpsyjä otettua läpsimisen ohessa. :D

Äidin kukkapenkki on oiva kuvauskohde pikkuneidille. Tosin kukat on niin valtavia, että syntyy "Liisa ihmemaassa-efekti". Candice ei suostunut lähtemään mökkeilemään ilman rakasta pehmokania!

Tuli myös keskusteltua Rouva Sammakon kanssa henkeviä aitan kulmalla.

Peruukki huonosti ja vähän näyttää tyttö väsähtäneeltä, söpö on silti. Liekkö päiväunosten aika kaiken pihalla leikkimisen ja kukkien keräilyn jälkeen? On se pikkutytön elämä rankkaa, etenkin kun adoptio-isi jäi kotivitriiniin..

Kuistilla oli niin jännää että istuttiin ihan varpaita pidellen!

Pikku Almaz sointuu hyvin mökin maalin kanssa~ Liekkö pikku riiviö tiiraillut rannassa pesivän kirjosiepon touhuja. Josko vaikka makupala irtoaisi?

Kurko pääsi oman elementtinsä äärelle.

Kurko: "Voi merisiili!! On tuo vesi kyllä karmean makeaa, ei tunnu yhtään samalta kun kotopuolessa! D8"

Ei se ihan oikeasti myönnä, että toisinaan on ikävä merta.


Tällaista tälläkertaa. Tämä blogi on kyllä tosiaan kannustanut kuvaamaan enempi! Jotenkin paljon aktiivisempikin harrastuksen saralla nytten. :)

Ensikertaan,

- Mantis

Juhannusneito(ko?)

Näin se kesä vaan menee kovalla vauhdilla ja huomenna on jo juhannus! Viime kirjoittelustani on vähän venähtänyt erinäisistä syistä. ( mm. siitä että työttömän arki on niin kiireistä! :D )

Sitten asiasta perunaan. Eli kävin tänään äidin luona kyläilyllä ja koppasimpa kameran ja Chon matkaan josko tulisi otettua muutama räpsy siellä ollessa. Ja tulihan sitä~ Valloittava neitini pääsi poseeraamaan vanhempien parvekkeelle ja tässä seuraavaksi otoksia sieltä.

Alice's collectionin paketissa tuli tälle neitokaiselle uudet silmät ja näkyvät toimivan paljon paremmin kun aiemmat tummanruskeat. Jotenkin sirrisilmäisellä nukkemallilla ne silmät tuntuu aina hukkuvan pelkiksi mustiksi läikiksi. Ei näy se väri niin hyvin, myöskin tuo lasisilmä on paljon ilmeikkäämpi. Olihan tuo jo aikakin tämän tytön saada lasisilmät kun ei ole koskaan sellaisia omistanut. Tavoitteena kyllä vaihtaa kaikilta akryylisilmät lasisiin. Taitaa Kurkomies olla ainoa jolla ei ole lasisilmiä vielä. :)

Meikkiin olen myöskin tosi tyytyväinen (omakehuhaisee!), mutta täysremppa soodakylpyineen joku aika sitten teki tälle hiukan jo kellastuneelle kaunottarelle hyvää ja keltaisuutta ei enää valokuvissa ainakaan näy. Myös peruukki on kohtuu uudehko ja passaa tytölle kun nenä päähän. Kiitokset siitä SweetNeat Craftsille!

Nuo haalarin taskut on niin kivat!!!

Gentle Freezia on kyllä ihan mielettömän söpö. Itse aikanaan rakastuin noihin hampaisiin. En todellakaan aio tätä neitiä myydä pois. Kertaakaan ole kaduttanut että rahat tähän tyttöseen pistin. Nippelitietoa myös että Cho on vanhin tyttönukkeni!

Asiaan kuuluvasti vanha työkalupakki takana rekvisiittana. Jotenkin kamalan vaikea ottaa Chosta luontevia kuvia kun ei ole mitään kunnon autorekvisiittaa tässä nyt. Pitää joku päivä koittaa saada kuvia asiaan kuuluvalla kalustolla. Pitää varmaan meidän oma johtotähti ottaa taustalle pärisemään?

Cho kiittää ja lähtee pajalle rassaamaan autoja!

Ensikertaan ja kuvailemisiin, nyt juhannuksen viettoon!

- Mantis

Rokkikukko mökillä

Tänään tehtiin isän ja äidin kanssa reissu meidän mökille ja otimpa sinne sitten Jeremién mukaan. Tuntui vähän hölmöltä kuvata raavasta rokkikukkoa kukkien keskellä mutta etsimisen jälkeen löytyi suht miehekkäitä taustoja joissa jäbä suostui yhteistyöhön kanssani.

Komiat on rantamaisemat. Oli tosi kuuma päivä ja tuntui että ulos läkähtyy mutta sain muutamia kivoja kuvia aikaiseksi kuitenkin.

Malliainesta. Jotenkin tuntuu että tämä uusi Jere on paljon kuvauksellisempi ja monipuolisempi kun aiempi lapsenkasvoisempi versio.. Tykkään ihan kamalasti!

Saunanseinään nojatessa syntyi kiva värikontrasti. Jotenkin tulee tästä vähän sellainen old-school meininki?

Myös Kurko nautti kesästä täysin lonkeroin! Tuo pikku niljakas takertuu aina mukaan joka kuvausreissulle! :D


Kun tulin mökiltä kotiin oven avattuani paljastui kiva ylläri! Alice's Collectionin pikkutilaukseni saapumisilmoitus oli kopsahtanut päivän aikana luukusta. Eikun nuket kotiin, laukku olalle ja samantien postiin ravaamaan. Tosi kiva päätös mukavalle mökkireissulle~

Paketissa oli parit simät, kauluspaita ja haalari minun omalle mekaanikkonaiselle.

Komialta näyttää! Nyt on Jerellä se kauan kuolattu kauluspaita-hihaton jota olen kytännyt varmaan puolivuotta netistä mutten ole saanut aikaiseksi tilata. Vähän oli jännän äärellä että meneekö päälle kun senverran muhkeat lihakset herralla mutta meni se!

Värit kuvissa taatusti päin Kurkon pyllyä mutta ei se niin vakavaa ole. :D Tuossa yllä siis Cho uuden haalarinsa kanssa. Pikkuinen "öljyinen" rätti syntyi puuvillakankaanpalasta joka töhrittiin akryylimaalilla likaiseksi. Vieläkun jakoavaimen saisi sopivassa koossa vyölle niin täydellistä! Nyt neitokainen alkaa näyttää itseltään viimein. Hänhän on siis automekaanikko ammatiltaan.


Tämmöisiä täälläpäin. Ihan mahti päivä oli!

- Mantis

Mekkotehdas

Tässä lähipäivinä olen taistellut suunnattomasti ompelukoneeni kanssa. Satiinin ompelu tuotti ongelmia eikä tietenkään voinut valita mitään yhtään helpompaa kangasta ommella. Eilen hiellä, verellä ja tuskalla sain viimein Alicen kesämekon valmiiksi ja nyt tulokseen suht tyytyväisenä kehtaan laittaa projektista kuvia tännekkin.

Tässä alkutilannetta. Kaavat tuli tehtyä maalarinteippi-kelmumenetelmällä joka on jo moneen otteeseen tullut todettua hyväksi nuken vaatetuksessa. Neitokainen on myös niin valtavan kokoinen ettei firmojen sivuilta ihan järkyttävää vaatevalikoimaa löydy, joten valtaosa tulee ommeltua itseppäisesti itse. Ekassa kuvassa kintut versus ompelukone vähän suuntaa antamassa tytön mittakaavasta.

Helman kasausta ryppyyn. Kangasmäärä tuntui ihan valtavalta mutta sain helman kuitenkin siististi yläosaan kiinni ilman useita purkamis-episodeja.

Sitten ompelua, ompelua, ompelua ja vielä lisää ompelua. Kone jumitti vähintään sen tuhatsatakertaa ja takkuista menoa oli. Mutta eteenpäin mentiin hitaasti ja ei-niin-varmasti.

Työnlaatua valvottiin koko ompelun ajan erittäin intensiivisesti!

Helman viimeistely tuli tehtyä useaan otteeseen. Ensin jumittaa. Sitten totean että helma on liian pitkä -> lyhentämään. Jonka jälkeen kone taas jumittaa. Ja sitten TSA-DAA. Se meni tosi siististi kiinni kerralla. Piti olla hengittämättä valtaosan pitsin ompeluajasta niin kone toimi. Suurin osa ajasta helman kanssa säheltämissähän meni siis pitsin ratkomiseen irti useaan kertaan.

Lopuksi vielä vetskari kiinni ja huolittelut. Ei tässä projektissa vierähtänyt kun yksi viikko. Välipäiviä tuli motivaation puutteen takia mutta kyllä nyt tyttö näyttää sievältä uusi mekko päällä, kelpaa ulkona kuvailla kesällä!

Siinä mekko valmiina. Bongaa kuvasta Kurko. :D

Lopuksi vielä porukkakuvaa. Pikku Candicen mekko on myös ompelemani, ihan ensimmäinen mekko jonka koskaan olen tehnyt. Nyt niitä on tehty kaksi, eiköhän sitä kehitystä ala tulla. Nuo poikanuket ollut minulla aiemmin se oma juttu niin ei ole mekkoja paljon tarvinnut ommella.

Hyvää kesää kaikille~!

- Mantis

Huh hellettä!

Ja heipähei taas!

Kesä tuli yhdellä rysäyksellä ja tuntuu että tänne sulaa! Tänään on nautiskeltu kesästä ja iltapuhteena muokattu kuvia. Käytiin tuossa sunnuntaipäivänä Iisalmessa anoppilassa. Otin sinne Alicen ja Kurkon mukaan, koska maalla kuvatessa saa ainakin olla rauhassa! On turvassa pällisteleviltä silmäpareilta. Myöskin pihapiirissä on paljon otollisia paikkoja kuvata nukkeja.


Tässä parhaimmistoa mitä sain aikaiseksi kun muut grillasi terassilla:

On se kaunis!

Nojaillaan koivua vasten koska ei pysytä pystyssä muuten. :D

Söpöstelyä kukkien keskellä.

Kurkomies puussa. Liekkö kovinkaan luonnollinen ympäristö pikku mustekalalle?

Pihakoivu kiva koivu!

Komia mies on Kurko.

Sellaisia kuvia tälläkertaa. Pitäisi kuvata useammin, oikeastaan nyt vasta muistinkin miten palkitsevaa se onkaan!

Ensikertaan~

- Mantis

Valoa kansalle joka pimeydessä lonkeroi.

Heipä hei taas!

Tässä lähipäivinä on tullut aherrettua tuon minun alkavan nukkekotini "Kurkolan" parissa. Kurkola on siis 1:12 nukkekoti, jossa asustaa pieni mustekala-otus nimeltään Kurko Lonkero. Kurkoon pääsee tutustumaan sivupalkissa olevan nukkehahmot - linkin takaa.

Sain viimein minimaailmasta tilaamani keittiönkaapit (Jippijaijee.). Tottakai kaikki mitä tilaan ei siis tietenkään voi pysyä alkuperäisenä. Vaan kaapitkin piti kuluttaa hiekkapaperilla ja maalata uusiksi. Koska ei ollut hyvät. Kädenjälki pitää näkyä! Alla kuvaa projektista.

Tässä keittiönkaapit asennettuna paikalleen:

Myöskin viimeiset valot saapuivat ja päästiin laittamaan ylimpään kerrokseen sähköt. Nyt on koko Kurkolan kartanossa valot joka nurkassa. Ei tarvitse pimeässä olla.

 Yllä olevassa kuvassa uudet valot jotka tilasin makuukammarin puolelle. Seuraava etappi on sitten ommella tuosta kankaasta suloinen tilkkutäkki, ja rakennella Kurkolle pehmeä sänky jossa saa hyvät yöunet köllötellä.

Tässä vielä kokonaiskuvaa siitä missä mennään nyt. Hyvällä mallilla, remontti lopussa ja viimein pääsee sisustamaan! On se kyllä aika tyhjä vielä. :)

Tällaista tälläkertaa, katsotaan mitä seuraavaksi sitten~

- Mantis

Murros

Heipä hei!

Ensimmäinen blogi-tekstini tässä nyt sitten.

Sain viimein tänään kuvattua ihan kaikki BJD-nuket mitä minun komeroistani löytyy ja muokkasin kaikki kuvat niin, että sain ne tänne VIHDOIN! Eli käykäähän katsomassa ja tutustumassa joukkooni värikkääseen. :)

On tosiaan ollut nyt vähän hiljaista harrastusrintamalla kun kaikkea muuta ollut niin kamalasti tässä arjessa muuten. Mutta kesää kohti mennään ja toivottavasti kerkeäisi tässä pikkuhiljaa taas uloskin kuvaamaan noita omia hartsipalleroita.

Nukkeporukkani käy myös murrosta. Eli Jeremién malli vaihtui viimevuonna ja nyt vaihtoon lähti keijukaiseni Rosalinda. Uutta tyttöä odotellessa sitten syksymmällä. Rakkaat hahmot on toistaiseksi säilyneet mutta esimerkiksi Jeremién tapauksessa kyseessä liekkö aikuistumis-rituaali tai jotain. Ei vaan enää jaksanut katsoa sitä entistä mallia kun tuntui että hahmo kasvoi siitä ihan kokonaan ulos.

Mutta niin se maku muuttuu ajan myötä. Nukkeharrastusta on nyt takana 7 ja ½ vuotta ja aika päivittää vähän porukkaa, kuin myös itseä ajantasalle tämän harrastuksen myötä blogin muodossa.

Koitan kirjoitella blogiin tuotteliaasti, kuvata ja tehdä enemmän tarinoita näytille. Katsotaan nyt miten tämä lähtee tästä käyntiin~

Kevään odottelua,

- Mantis